Dieselin säilyvyys

Fiksut varautuvat huomiseen. Mikäli televisio tai radio eivät viimeiset kuukaudet ole olleet täysin kadoksissa, lienee jokaiselle tullut selväksi nyky-yhteiskuntamme kukaties kriittisimmän energiahyödykkeen – öljyn – hintapudotus.

Vielä viime vuonna yli 130 dollarin tynnyrihinnoissa liikkuneen mustan kullan hinnanlasku on näkynyt myös polttoainepumpuilla. Bensiinin ja dieselin hinta on tullut alas tuntuvasti.

Tulevaisuutta suunnittelevalle tulee tällaisissa tilanteissa varmasti mieleen se, kannattaisiko dieseliä tai bensiiniä ostaa nyt käyttöön myös tulevaisuutta varten? Eikö hinnassa ole korotuspaineita, kun kyseessä on kuitenkin piakkoin loppuva luonnonvara?

Valitettavasti markkinoiden hinnoittelumekanismi on monimutkainen ja siihen liittyy myös psykologiaa. Vaikka öljy on varmasti loppumassa, arviot lopusta vaihtelevat. Se tiedetään, että mönjää on maan kuoren alla niin paljon, ettei se vielä vaikuta hintoihin.

Mikäli tosisurvari aikoo säilöä naftaa tai bensiinia, tulee mieleen nopeasti se, kauanko tavaraa voi säilyttää. Ei kovin kauaa, mikäli öljy-yhtiöitä on uskominen. Ajan myötä diesen paakkuuntuu, mikä näkyy moottorin huonona käyntinä, suodattimien likaantumisena ja muina ongelmina. Yhtiöt suosittelevat säilytysajaksi vain kuutta kuukautta tai yhtä vuotta.

Alla on muutamien öljy-yhtiöiden tarkempia suosituksia dieselin säilyvyydelle. Bensiinin kanssa tilanne on saman suuntainen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että rajat koskevat nykyaikaisia autoja, joiden poltto-optimointi on pitkälle viety, eikä sijaa häiriöille polttoaineen laadussa ole.

Säilyvyyteen vaikuttaa paljon dieselin olosuhteet. Vaihtelevissa lämpötiloissa säilytystankkiin voi kertyä pohjalle vettä, mikä mahdollistaa mikrobikasvun ja tätä kautta polttoaineen laadun nopean laskun.

Mikäli nurkista löytyy vanha savuttava Mersu, voinee kaikki säilymisajat kertoa vähintään viidellä. Klikkaa linkkiä avataksesi kuvat suuremmaksi.

Skenaarioharjoitus 2 - Osa 2: Yöllinen herätys

Olemme ehkä varautuneet moniin ongelmiin, mutta usein varaudumme niihin asioihin, joihin uskomme. Tämän mahdollisuuden varjopuolena on se, että omista oletuksistamme lähtien emme välttämättä tule miettineeksi kaikkia vaihtoehtoja.

Varautujien Skenaarioharjoitukset vastaavat juuri tähän. Blogissa tullaan lähitulevaisuudessa julkaisemaan 25-osaisen blogisarja, jossa kuvataan 25 erilaista skenaariota.

Skenaariot ovat kestoltaan 1-5 blogipostausta, jotka ilmestyvät eri aikoihin. Skenaario pyrkii kertomaan ajallisesti tapahtumien etenemistä. Lukiessasi postauksia, voit mahdollisesti hymähdellä tai miettiä ja kommentoida, miten toimisit skenaarion tilanteessa niillä tiedoilla, joita sinulla on käytettävissäsi. Myöhemmin, kun tilanne etenee, voit miettiä, osuitko oikeaan.

Skenaarioharjoitus 2 - Osa 2: Yöllinen herätys

Simon hengitys alkoi viimein tasaantua. Lepohetki ei kuitenkaan kestäisi kauaa, sillä nyt jokainen sekunti on tärkeä. Pysähtymisen tarkoituksena ei suinkaan ollut huilata, vaan kuunnella. Projektia haittasivat voimakkaana kuuluvat sydänäänet, tärisevät kädet ja huohottava hengitys.

Käsien tärinä oli merkki runsaasta adrenaliinista. Huohottamisen ja sydämen sykkeen selittävät sen lisäksi kymmenen sekuntia sitten tapahtunut kuolemanjuoksu, jossa mukava lämmin asunto oli vaihtunut kerrostalon loskaiseen pihapenkereeseen.

Yö oli pilvinen ja pimeä.

Kuu yritti luoda kasvojaan verhon takaa, mutta työ oli pilvipeitteen sakeuden vuoksi turhaa. Simo yritti miettiä, mutta miettiminen sujui huonosti. Hänen mielessään lentelivät sikin sokin erilaiset kysymykset, joihin tuntui olevan mahdotonta keksiä vastausta. Simo ei ollut jäänyt miettimään – se saattoi pelastaa hänen henkensä.

Puolustusvoimilla työskentelevä Simo Ranta oli entinen lentäjä. Vaikka uljaat päivät pilvien yläpuolella ovat auttamatta taakse jäänyttä elämää, virallisissa kirjoissa ja kansissa hän on edelleen täyspätevä torjuntahävittäjäkuski. Vaikka nyt pitäisi miettiä aivan muuta, Simo huomasi ajattelevansa katkerana olevansa edelleen pätevä vain torjuntatehtäviin. Vaikka Boeing-lentokonetehtaan nielaisema McDonald-Douglas rakensi FA-18C-hävittäjän toimimaan myös rynnäkkötehtävissä, Suomelle kyky maavaikuttamiseen otettiin käyttöön vasta toisen elinaikapäivityksen yhteydessä. Sitä Simo ei koskaan päässyt harjoittelemaan: sen takasi vapaa-ajalla sattunut hirvikolari, joka aiheutti selkävamman. Ei isoa, mutta tarpeeksi ison: taistelulennot loppuivat kuin seinään.

Ketään ei näkynyt. Ilmeisesti kukaan ei lähtenyt seuraamaan. Simon hengitys alkoi tasaantua, ajatukset eivät. Vaistonvaraisesti hän koitti reittään, kohautti olkapäitään, hipaisi vasenta reisitaskuaan ja hiveli sormilla kylmää teräsrakennelmaa.

Reidellä kaikki oli kunnossa. Fjällrävenin G1000-housujen pinta oli vahainen, mutta tällä kertaa Simoa kiinnosti enemmän reisitelakkaan tiukasti kiinnitetty IMI Defencen kotelo, sekä siihen naitettu Sig Sauer P226 Mk. 15 -pistooli. Olkapäitä kohauttamalla varmistui, että reppu on edelleen mukana ja metallin sipaisun myötä Simo tunsi, että hänen mukaansa ottaman metsästyskiväärin piippu oli puhdas.

Kaikki oli kunnossa. Paitsi ettei mikään ollut kunnossa.

Simo oli järkyttynyt. Hän yritti järkeillä, mitä juuri äsken oli tapahtunut. 

Hän oli tappanut kaksi miestä. 

Vaikka hän oli sotilas, hän oli ilmavoimien lentäjä. Ilmavoimien lentäjät eivät tapa ihmisiä. Juuri niin hän oli kuitenkin tehnyt.

Hengityksen tasaannuttua Simo päätti, ettei kukaan seurannut häntä. Ulko-ovi pysyi kiinni ja liike pihalla oli pysähtynyt. Yön varjoissa voisi kuitenkin olla hyökkääjien rikostoveri. Kiväärin päälle kiinnitetyn Trijiconin tähtäimen avulla Simo skannasi pihan jokaisen osan. Tähysti autojen alle, katsoi parvekkeet ja tienvierustat.

Ei ketään. Piha oli autio. Asia tuntui ihmeellisemmältä kuin puhdas juomavesi kehitysmaissa, sillä ennen nopeaa siirtymää Simo oletti maailman räjähtäneen ympärillään. Hänet oli yllätetty, koska en hän ei ollut varautunut. Ajatus soimasi häntä: miksi en lähtenyt asunnolta aikaisemmin?

Simo päätti ottaa hallitun riskin ja palata asuntoon. Tarkoitus oli tyhjentää patruunavarasto ja ottaa mukaan lämmin ja vedenpitävä parkatakki. Suojauksen lisäksi se tarjoaa uskottavan spurgulookin, jonka ansiosta lipaskotelot, luotisuojalevyt ja radiotaskut peittyvät näkyvistä loistavasti. Kun pistoolikotelon vaihtaa reideltä lonkalle, Simo sulautuisi täysin Töölön aamunkahvintuoksuiseen hipsterivilinään. Hänen matkansa ei kuitenkaan suuntautuisi Töölöön: ei todellakaan.

Simo katsoi kelloa ja antoi itselleen aikaa viisi minuuttia. Kuudennen kohdalle pitäisi olla jo liikkeellä.

Hän eteni varovasti asuntoon. Maassa lojui ruumis, joka vaikutti elottomalta. Simo ei halunnut ottaa riskejä, joten hän tökkäsi elottoman lihakasan kurkkuun keittiöveitsen.

Kuollut kuin kivi. Simon Tikka T3 -kiväärin raskas 30-06 -luoti oli puhkaissut hyökkääjän pehmeät IIIA-tason luotisuojalevyt keskirinnan kohdalta. Mikä onni, että käytössä oli ollut voimakas metsästyskivääri.

Simo tarkasti myös tämän rikostoverin, joka oli jäänyt ristituleen. Glock-pistoolin suuri, todennäköisesti .45 AGP -luodin sisäänmenoaukko oli takaraivossa. Ulos projektiili oli tullut jossain kohti kasvoja. Mahdotonta sanoa, Simo tuumi, sillä iskuvoimaltaan pistooliluodiksi suhteellisen voimakas Glock-kaliiberi oli aiheuttanut pahaa jälkeä.

Minuutti. Simo tutki hyökkääjien taskut. Molemmilta löytyi taskuista puhelin, rahaa ja kaksi varalipasta. Ei henkilöpapereita.

– Kuulinko oikein?

Simo mietti mumisten, oliko todella kuullut yllättyneiden hyökkääjien älähtävän Venäjäksi. Samalla itsesyyttely jatkui: miksi olin asunnossani edelleen?

Toisen henkilön taskusta löytyi auton avain. Simo nappasi sen kassiinsa pistooleiden, varalippaiden ja muiden takavarioimiensa tavaroiden mukaan. Hän raahasi hyökkääjät parvekkeelle pakkaseen ja täytti salamannopeasti isot keikkalaukut. Samalla hän otti mukaansa uskollisen metsästyshaulikkonsa ja kaikki pistoolipatruunansa.

Neljä minuuttia. Pitäisi olla jo liikkeessä. Ovella Simo käännähti kannoilla ja päätti repiä toiselta hyökkääjistä luotisuojan mukaan. Sille voisi tulla käyttöä. Poistuessaan hän oli kompastua metalliseen kartioon, joka paljastui pistoolin äänenvaimentimeksi. Hän otti senkin mukaansa. Ovella Simo kääntyi sulkemaan asuntonsa ovea. Hän jähmettyi.

Ovessa roikkuivat huoltoyhtiön avaimet.

Simon myöhästyi itse asettamastaan aikamääreestä. Käsi pistoolin kahvalla hän marssi kohti autoaan, pyrkien olemaan mahdollisimman tietoinen ympäristöstään. Toyota Hiace ei kukaties ole nopein tai seksikkäin auto, mutta tänään sen suuri tavaratila tuli tarpeeseen. Kaikkien tavaroiden pakkaus onnistui nopeasti.

Ennen liikkeellelähtöä Simo paineli takavarikoitua Toyotan avainta. Valot eivät välkähtäneet. Hyökkääjien ajoneuvo oli todennäköisesti jätetty kauemmas.

Ammattimainen liike.

Simo päästi Hiacen yhdeksänkymmentä pollea valloilleen ja päätti poistua parasta mahdollista vauhtia kohti Viitasaarta. Siellä olisi ystävän kesämökki, josta tulisi ainakin joksikin aikaa hänen turvapaikkansa. Ystävä oli hänelle ison palveluksen velkaa: nyt se olisi hyvä maksaa takaisin pienellä residenssiluvalla.

Heti alkumatkasta Simo repi akut irti takavarikoiduista puhelimista. Nokian peruspuhelimet oli varustettu DNA:n prepaid-liittymillä. Hän sulloi kuun valaisemalla Lahdenväylällä puhelimet pussiin ja kätki ne lähipuun juurelle bussipysäkin kupeeseen.

Lahden jälkeen puuduttava ajomatka oli tasaannuttanut Simon taistelustressiä. Hän sai ajatuksiaan kokoon ja päätteli asioita. Hyökkääjät olivat erittäin todennäköisesti vieraan vallan edustajia.

Aamuöinen visiitti ei ollut kohteliaisuuskäynti. Simo palautti mieleen kadettikoulun turvallisuusoppitunnin, jossa kerrottiin vihollisen harmaan vaiheen aikana käyttävän kaikkien keinoja vastustajan avainpelaajien likvidoimiseen. Ajatus kylmäsi: hänen ovelleen kaatuneet miehet olivat todennäköisesti ammattitappajia.

Simon mieli oli täynnä kysymyksiä. Miksi hänet haluttiin tappaa? 

Ei hän enää ollut operatiivinen lentäjä vaan ainoastaan toimistorotta. Eihän nyt ollut mikään harmaa vaihe, eivät pienet rajakahinat enää nykypäivänä sotia aiheuta! Mistä miehet olivat saaneet huoltoyhtiön avaimet asuntoon?

Jos työkaveri ei olisi soittanut edellisenä iltana, olisiko hänet tapettu kylmäverisesti sänkyyn? Simo painoi kaasun pohjaan: hän halusi kauaksi kodistaan, josta oli vähällä tulla hänen hautansa.

Skenaarioharjoitus 2 - Osa 1:Etelä-Suomen haltuunotto

Olemme ehkä varautuneet moniin ongelmiin, mutta usein varaudumme niihin asioihin, joihin uskomme. Tämän mahdollisuuden varjopuolena on se, että omista oletuksistamme lähtien emme välttämättä tule miettineeksi kaikkia vaihtoehtoja.

Varautujien Skenaarioharjoitukset vastaavat juuri tähän. Blogissa tullaan lähitulevaisuudessa julkaisemaan 25-osaisen blogisarja, jossa kuvataan 25 erilaista skenaariota.

Skenaariot ovat kestoltaan 1-5 blogipostausta, jotka ilmestyvät eri aikoihin. Skenaario pyrkii kertomaan ajallisesti tapahtumien etenemistä. Lukiessasi postauksia, voit mahdollisesti hymähdellä tai miettiä ja kommentoida, miten toimisit skenaarion tilanteessa niillä tiedoilla, joita sinulla on käytettävissäsi. Myöhemmin, kun tilanne etenee, voit miettiä, osuitko oikeaan.

Skenaarioharjoitus 2 - Osa 1:Etelä-Suomen haltuunotto

Venäjän ja Turkin välit ovat tulehtuneet Turkin ammuttua alas Venäjän hävittäjän lähellä Syyrian rajaa. Molemmat lentäjät pelastautuivat heittoistuimille ennen ohjusten iskeytymistä koneen runkoon  mutta laskeutuessaan laskuvarjoille he joutuivat Turkmeeni-kapinallisten panttivangeiksi ja samalla Venäjä joutui turkmeenien kiristyksen kohteeksi. Panttivankidraama eskaloitui lopulta pilottien turmioksi.

Tapauksen ei pitänyt liittyä Suomeen mitenkään.

Venäjän miehitettyä myös Turkin rajat kostoksi hävittäjän alasampumisesta ovat Nato-joukot kutsuttu hätiin Venäjää ympäröiviin Nato-maihin. Äkillisestä tilanteesta tulistuneena on Venäjää yksinvaltaan ottein hallitseva Nikolas Delgev antanut käskyn miehittää Etelä-Suomen turvatakseen yhteyden Kaliningradiin. 

Venäjän joukkojen oletetaan yrittävänsä ottaa haltuun Suomi Vironlahdelta Hankoon asti, Helsinki mukaan lukien. Oletettavasti kohteena on myös Ahvenanmaa Gotlanti ja Tanskan Bornholm.

On joulukuun 20. ja räntäinen vesisade vihmoo vasten rajamies Hirtelän kasvoja. Viranomaisradio Virvestä  tulee hätätiedotus, että Suomenlahdella on havaittu tunnistamattomia vihamielisiä aluksia ja vihamielisten joukkojen rantautuneen Suomen rannoille. 

Avainhenkilöitä on evakuoitu Helsingistä jo yönaikana mutta tiedustelun varoituksista huolimatta nopeasti liikkuva punakone on yllättänyt Suomen ennen liikekannallepanoa. 

Koko Suomi on jo kaaoksessa...

Aitoa käsityöläistaitoa – näin rakennetaan vanha kunnon hirsimökki

Survarin työkalupakkiin tulisi kuulua laaja-alainen käsitys käsitöistä, ainakin periaatteista. Meillä ei nyky-yhteiskunnan asukkaina ole juurikaan tarttumapinta-alaa vanhoihin käsityötaitoihin, joiden osaaminen on ennen ollut osaltaan jokamiehentaito, osaltaan arvostettujen ammattilaisten tarkkaan varjeltua osaamista.

Avuksi saapuu Youtube, tiedon aarreaitta. Videopalvelusta löytyy helposti tietoa esimerkiksi vanhasta käsityölaiskulttuurista.  Hyväksi esimerkiksi käy mallivideomme, jossa on opastettu hirsitalon rakennusta hyvin perinteisin välinein.

Videolla kuvatulla tavalla valmistettiin vielä 150 vuotta sitten paljon taloja. Kuten nopeasti käy ilmi, tekeminen vaatii aikaa, miestyövoimia ja tarkkaa kättä. Hirsikirvesmieheksi ei valmistuttu koulun penkilltä vaan taidon hallinta vaati pitkää uraa.

Katsoa video alla olevasta upotteesta.

Skenaarioharjoitus 1, osa 3

Olemme ehkä varautuneet moniin ongelmiin, mutta usein varaudumme niihin asioihin, joihin uskomme. Tämän mahdollisuuden varjopuolena on se, että omista oletuksistamme lähtien emme välttämättä tule miettineeksi kaikkia vaihtoehtoja.

Varautujien Skenaarioharjoitukset vastaavat juuri tähän. Blogissa tullaan lähitulevaisuudessa julkaisemaan 25-osaisen blogisarja, jossa kuvataan 25 erilaista skenaariota.

Skenaariot ovat kestoltaan 1-5 blogipostausta, jotka ilmestyvät eri aikoihin. Skenaario pyrkii kertomaan ajallisesti tapahtumien etenemistä. Lukiessasi postauksia, voit mahdollisesti hymähdellä tai miettiä ja kommentoida, miten toimisit skenaarion tilanteessa niillä tiedoilla, joita sinulla on käytettävissäsi. Myöhemmin, kun tilanne etenee, voit miettiä, osuitko oikeaan.

Skenaarioharjoitus 1, osa 3 – Marraskuun pakkasyö

Marraskuusa syksyn valta alkaa Keski-Suomessa osoittaa taittumisen merkkejä. Syksyn ja pimeän lokakuun jälkeen marraskuussa on jo ripaus talven, mutta siitä huolimatta elohopea saattaa laskea öisin jopa hyytäviin lukemiin.

Mari Konolalle talven tulo sopi paremmin kuin hyvin. Keski-Suomessa Muuramessa asuvalle perheenäidille  kesäkausi oli ollut raskas: perheen lapset olivat sairastaneet flunssaa jatkuvasti. Sairastelukierre oli näkynyt suoraan Marin työtehossa: kun kotona piti hoitaa itkuisia flunssapotilaita, oma tutkimustyö oli häiriintynyt pahasti. Taidehistorian tohtorilakkia tavoittelevalle Marille takapakki oli tuntuva, sillä väitöskirjatyö oli aikataulustaan jäljessä muutenkin.

– Käy kaupassa ja osta keittoainekset ruoaksi. Tehdään kanakeittoa. Kuulitko uutiset? Tuo maitoa kanssa.

Mari lähetti WhatsApp-viestin puolisolleen, tietoverkkoinsinöörinä työskentelevälle Jonille. Sairaiden lapsien kanssa kotiin jäänyt Mari oli huolissaan ja epätietoinen. 

Aamupäivän askareet oli keskeyttänyt ylimääräinen uutislähetys, jonka mukaan ennennäkemätön määrä venäläisiä pakolaisia yrittää päästä rajan yli luvattomasti.

Rajalla oli ollut pitkään pieniä kahnauksia ja liki jokainen Euroopan maa oli viimeksi kuluneen vuoden aikana taistellut pakolaisongelman kanssa. Viranomaisten mukaan syytä huoleen ei kuitenkaan ole, Mari tuumi.

– Kyllä asiantuntijat nämä jutut hoitavat. Ongelmaa ratkotaan yhdessä Venäjän kanssa ja maiden välit ovat lämpimät ja luottamukselliset, kuten uutislähetyksessä puhunut dosentti korosti. Mari muisteli muutaman viikon takaista uutislähetystä, jossa Suomen presidentti oli kätellyt hymyillen Venäjän presidentti Kulgovan kanssa.

Marin huolehtiessa Joni saapui ostosten kanssa kotiin. Ostoksia jääkaappiin pakatessa Mari huomasi miehensä huolestuneen ilmeen.

– En saa vapaata huomiseksi. Pitää mennä ylitöihin ja olla myös ylitöissä huomenna täyden päivän päälle. Jotain yllättäviä huoltojuttuja ton Tikkakosken verkkolaitteissa. Pomo meinas tulla linjoja myöten kun sanoin ettei kauheasti kiinnostas tulla, joten lupauduin. Se on ihan hermona. Pitäisi kuulemma mennä töihin heti kun mahdollista.

Kuusi vuotta miehensä kanssa naimisissa olleelle Marille yllätyskomennus ei tullut yllätyksenä. Tietoverkot ovat kansakunnan verisuonia. Kun mies on tietoverkkoinsinööri, hän on kuin yhteiskunnan kirurgi. Milloin tukkeuma jossain uhkasi yhteiskuntaa, Joni kutsuttiin töihin nopeasti ja arvaamatta. Mari tapasi laskea leikkiä siitä, että hälytys- ja ylityörahoilla oli jo kuitattu perheen molemmat henkilöautot.

Joni vastusteli esimiestään minkä pystyi ja lähti töihin vasta ruoan jälkeen. Mari jäi nukuttamaan lapsia ja siirtyi urakan jälkeen olohuoneeseen. Suunnitelmat illan elokuvasta unohtuivat nopeasti: sähkökatkos pimensi omakotitalon.

Leffa oli uusinta, joten Mari suuntasi hiljaisen kirosanan ja vartin odottelun jälkeen makuuhuoneeseen. Muutaman kilometrin päässä Muuramen keskustasta sijaitsevan omakotitalon sähkökatkot olivat harvinaisia, mutta ei tavattomia.

Aamulla Mari heräsi yllättyneenä. Horisontista pilkistävä aurinko antoi lupauksen aamun sarastuksesta ja loi apua pimeyteen. Yllätyksekseen Mari nähnyt Jonia missään. Yleensä korjauskeikat kestävät vain muutamia tunteja, sillä työaikalaki rajoittaa ylitöidenkin määrää. Jopa insinööreillä, mari myhähti itsekseen.

Toinen yllätys kohtasi Maria eteisessä: valokatkaisija ei totellut vieläkään. Sähkökatko oli jatkunut jo yhdeksättä tuntia. Mari aikoi soittaa Jonille, mutta Applen älypuhelin oli yön aikana luovuttanut: tyhjällä akulla puhelin oli käytettävyydeltään verrattavissa verkonpainoon.

Yö oli ollut kylmä. Lämpömittari näytti aamuseitsemän aikaan viittätoista pakkasastetta. Hallan kolea koura alkoi etäisesti tuntua myös asunnon sisällä, jossa lämpötila oli laskenut normaalista 25 asteesta yhdeksääntoista. 

Mari muisteli sen olevan asuntojen sisälämpötilasuositus, vaikka ei pystynytkään tajuamaan ihmisiä, jotka pystyivät elämään kodeissaan siinä lämpötilassa.

Normaalisti Mari avaisi aamunsa kahvilla, lukemalla tabletilla Iltalehden ja tarkistamalla Facebookin tuoreimmat juorut ennen lasten heräämistä. Nyt mikään aktiviteetti ei onnistuisi, joten Mari päätti vääntäytyä takaisin nukkumaan.

Uni ei kuitenkaan tullut. Tiedonpuutteen ruokkima huoli alkoi kalvaa Marin sisintä. Miksi Joni ei tullut kotiin? Oliko jotain tapahtunut, liikenneonnettomuus ehkä? Hänelle ei olisi voitu soittaa, sillä puhelimen akku loppui kesken yön. Entäpä sähkökatkos. Olikohan sähkölasku varmasti maksettu?

Mietteiden aikana uni vei lopulta voiton. Mari näki aamun torkutuskohmassa hajanaista unta Jonista ja toimiston vaaleasta sihteeriköstä. Suttura piteli Marin miestä otteessaan ja hymyili tietäväisesti kourien Jonin haaroväliä.

– Senkin petturi, Mari heräsi säpsähtäen omaa puhettaan. Unimaailma oli vienyt mennessään. 

Kello oli kymmenen ja ulkoa heijastuva päivänpaiste valaisi huoneita. Lapset olivat vielä unessa, ihme kyllä. Sitkeä flunssa verottaa ikiliikkujaksi veikatut Konolan lapsetkin, Mari mietti.

Kadulta kuuluva meteli keskeytti jälkikasvuaan oven raosta ihailevan Marin mietteet. Nopean siirtymän jälkeen kadun puoleiselle ovelle ehtinyt Mari veikkasi aluksi sirkuksen saapuneen kaupunkiin. Ei, ei sittenkään, kyseessä taitaakin olla varusmiesten paraati.

Mari avasi oven ja kuunteli tarkemmin maastokuorma-autosta kuuluvaa meteliä.
”…on otettava yhteyttä viranomaisiin. Vettä ja muonaa jaetaan kaksi kertaa päivässä. Omat astiat mukaan”.

Mari oli ymmällään, kunnes malttoi kuunnella toistuvan kuulutuksen pariin kertaan. Henki salpautui. Kuulutuksen mukaan asevelvollisten oli otettava yhteyttä viranomaisiin. Kadulla jaettaisiin vettä, huopia ja ruokaa kahdesti päivässä.

Mari oli poissa tolaltaan. Mitä oli tapahtunut? Hän syöksyi sisälle ja yritti lukea verkosta uutiset. Tabletissa oli edelleen akkua, mutta verkkoyhteys ei toiminut vieläkään. Radio ei toiminut ilman sähköä. Kofeiininpuute teki olosta kohmeloisen ja aamupuuron väliinjäänti tuntui mahassa.

Viimein Mari kaappasi juuri heränneen nuorimmaisensa kainaloon ja päätti kysyä asiasta maastokuorma-auton ympärillä parveilevilta ihmisiltä.

Mari Konola palasi sisään tasan yhdeksän minuuttia myöhemmin. Hän ei itse tiennyt sitä, sillä normaalisti suloisen punertavat posket olivat kalmanvalkeat. Otsalta valui kylmä hiki.

Ahdisti. 

Hengästytti. 

Mari tavaili itkuisena sanoja, jotka muonituksesta vastannut palolaitoksen mies oli kertonut hänelle vain tuokiota aikaisemmin.

Sabotaasi.
Pommi-isku.
Tikkakoski.
Poikkeustilalaki.
Liikekannallepano.
Säännöstely.
Venäjä.

Mari yritti soittaa Jonille, mutta muisti aikeidensa mahdottomuuden iPhonen mustasta näytöstä. Akku oli loppunut ja tietoyhteiskunnan portit sulkeutuneet. 

Hän lysähti eteisen ulko-ovea vasten.

Pää painui käsiin. Mari itki hysteerisesti. 
Ei tietoa Jonista. Ei sähköä. Ei tietoa mistään. Nälkä. Mitä nyt?

Skenaarioharjoitus 1, osa 2

Olemme ehkä varautuneet moniin ongelmiin, mutta usein varaudumme niihin asioihin, joihin uskomme. Tämän mahdollisuuden varjopuolena on se, että omista oletuksistamme lähtien emme välttämättä tule miettineeksi kaikkia vaihtoehtoja.

Varautujien Skenaarioharjoitukset vastaavat juuri tähän. Blogissa tullaan lähitulevaisuudessa julkaisemaan 25-osaisen blogisarja, jossa kuvataan 25 erilaista skenaariota.

Skenaariot ovat kestoltaan 1-5 blogipostausta, jotka ilmestyvät eri aikoihin. Skenaario pyrkii kertomaan ajallisesti tapahtumien etenemistä. Lukiessasi postauksia, voit mahdollisesti hymähdellä tai miettiä ja kommentoida, miten toimisit skenaarion tilanteessa niillä tiedoilla, joita sinulla on käytettävissäsi. Myöhemmin, kun tilanne etenee, voit miettiä, osuitko oikeaan.

-----------

Skenaarioharjoitus 1, osa 2 – Hirtelän pitkä päivä

Pääministerin kansliapäällikkö Pekka Hirtelän vastuualueeseen kuuluu paljon asioita. Tiedottaminen ei kuulu niihin, mutta nyt käsillä onkin poikkeustilanne.

Kriisi.

Hirtelä miettii mielessään, mitä talvisotaa edeltänyt valtiojohto oli miettinyt mielessään kun Venäjän karhu oli nostanut kämmentään. Yhtä aikaa ajatuksissa ristesivät myös Suomen presidenttinä kaksi kautta istuneen Sauli Niinistön osuva toteamus siitä, että kasakka ottaa sen mikä ei ole tiukasti kiinni.

Niinistön lausunto sopi tilanteeseen kuin nokka kanalle, vaikka se oli lausuttu liki 40 vuotta ennen sopivaa hetkeä. Maailmaa 2020-luvulla vavisuttanut pakolaiskriisi osui Suomeen kovaa, vaikkakin viiveellä. Euroopan Unionia miellyttääkseen Suomi oli päätynyt ottamaan vastaan tuntuvasti turvapaikanhakijoita. Valitettavasti tulijoiden integraatio yhteiskuntaan epäonnistui surkeasti: ensimmäinen kalifaatti perustettiin Itä-Helsinkiin vain kolme vuotta pakolaistulvan jälkeen. Kaoottisen tilanteen haltuunotto vaati lopulta satojen poliisien hengen.

Tapahtumasta yritettiin oppia. Komiteat laativat strategioita, asiantuntijat pitivät koulutuksia valtionjohdolle, virkamiehille ja viranomaisille. Mikään ei kuitenkaan voinut valmistaa nykytilanteeseen: vaikka uusi pakolaisaalto Afrikasta on raivonnut jo vuosia, Venäjältä tulijat ovat alusta asti olleet muskeleitaan vuosikymmeniä paisuttaneen turvallisuuspalvelun projekti.

Federalnaja služba bezopasnosti, Venäjän federaation turvallisuusapalvelu, FSB, rakkaalla vihollisella on monta nimeä. Jokainen voi valita kutsumanimen mielensä mukaan, mutta se tiedetään mitä organisaation agentit ovat viimeksi kuluneen vuoden ajan harjoitelleet: näytelmää, jolla Venäjä saa kansalaistensa turvaamisesta tekosyyn vihamieliselle sotilaalliselle toiminnalle Suomen rajojen sisäpuolella. Mainilan laukaukset 2040-luvulla, siis.

Kenties Suomi oli nyt hajaantuneempi kuin aikaisemin, Hirtelä mietti, tai ehkä Puolustusvoimien supistukset ovat tehneet maasta houkuttelevan valtauskohteen. Ehkäpä syynä onkin suuren maan ulkopolitiikka, eikä Venäjä jätä käyttämättä mahdollisuutta siirtää Naton vastaista turvavallia Suomen verran länteen, kansliapäällikkö arvelee.

Toimistoaikaa pidetään normina, mutta kansliapäälliköltä sen on riistänyt mannekiinipoliitikko Siperian Tobolskista. Syntymäpaikka oli jäänyt mieleen jo pääministerin ja tiedustelulaitoksen kanssa pidetystä palaverista vuosi sitten.

– Kulgova on nukkehallitsija, oli tiedustelu-upseeri todennut palaverissa. ”Vanha vakooja vetelee naruja taustalla, mutta todennäköisesti vetelyn voi huoletta käsittää myös kaksimielisellä tavalla”, Hirtelä muistelee kuulemaansa.

Suomella on pitkät perinteet diplomatiasta. Venäjän uhkaa on välillä vähätelty, välillä ylikorostettu. Puolustusvoimien kenraalikunnassa uhkan on aina odotettu tulevan idästä. 

Kyllä upseerit tietävät.

Kolgovan valinnan myötä Venäjän ulkopolitiikka muuttui radikaalisti. Vaikka vaalitarkkailijat kritisoivat koko valintaa näytelmäksi, ulkopoliittinen linja vaihtui kuin hallitsija Venäjän politiikassa olisi oikeastikin vaihtunut. Siellä se taustalla kuitenkin vaikutti, 95-vuotias kokenut vanha kettu, Venäjän federaation pitkäaikaisin presidentti, moninkertainen pääministeri, epävirallinen tsaari, suurvaltapolitiikan nestori.

Itsenäinen valtio voi jatkaa diplomatiaa mahdollisimman pitkään, mutta tietyssä pisteessä politiikkaa on jatkettava toisin keinoin. Sunzin opit ovat ehkä vanhoja, mutta toimivia.

Nyt oli se piste.

Hirtelä oli juuri soittanut hereille hallituksen ministereitä ja tärkeimpiä virkamiehiä, kuten ministeriön tiedottajat. Viime yönä Suomen ilmatilaa oli Hankoniemen itäpuolella loukannut tunnistamaton ilma-alus. Tunnistuslennon myötä selvisi, että kyseessä oli slaavitoverien raskasta aseistusta: Yhdysvaltojen AC-130-ilmaherruuslavetista inspiraationsa saanut TU-260 ”Gunman”. Saattajinaan sillä oli parvi Venäläisiä häivehävittäjiä. Isosta kuljetuskoneesta muokattuun lavettiin mahtuu aseistusta kokonaisen kaupungin tuhoamiseen.

Tunnistuskoneena toiminut F-35-hävittäjä oli lähetetty provokaatiota välttäen tunnistuslennolle yksin. Vaikka suomalaispilotit ovat tottuneet taisteluun alivoimaisina, F-35 ei ole parhaimmillaan kaartotaistelussa. Pilotille pitäisi myöntää Mannerheim-risti, Hirtelä mietti.

Elokuun kahdeskymmenes päivä, sorsarjahdin aloitus. Kello 04:05.   Lentoraporttiin kirjatun ensimmäisen vihollisen ohjuslukituksen jälkeen konattu ohjannut kokenut majuri sai pudotettua kaksi viholliskonetta ja mikä tärkeintä, todennäköisesti Upinniemen laivastotukikohtaa yllätysmomentin voimin tuhoamaan lähetetyn Gunmanin.

Kitkerää automaattikahvia loikkaa pahvikupista Hirtelän solmiolle. Käheän kirouksen säestämänä kokenut virkamies tekee minkä pystyy, mutta ymmärtää ynnäilemättä tahran ilmestyvän pahaan aikaan: tänään on edessä pitkä päivä. Työn alle on saatava pikaisesti paperityöt poikkeustilalakia ja liikennekannallepanoa varten. Kaiken päätteeksi pitäisi pääministerin ja hallituksen kanssa linjata, miten asiasta tiedotetaan.

Helvetinmoinen homma, Hirtelä miettii. Suojelupoliisi on todennäköisesti herättänyt jo suurimman osan ministereistä, joita ollaan tällä hetkellä viemässä salaiseen väistökohteeseen. Kyseessä on standardi turvatoimi, mutta siitäkin on parempi vaieta. Mikäli suuri yleisö käsittää että Helsinki ei ole turvallinen paikka, tuloksena olisi vain paniikki.

"Perkeleen perkele", Hirtelä säestää tyhjässä toimistossaan. Hirtelän 22-vuotias poika Sami on rajajoukoissa palvellessaan kutsuttu salaisiin kertausharjoituksiin jo kaksi kuukautta sitten. 

Näyttää siltä, että harjoittelun aika päättyy pian.

Skenaarioharjoitus 1, osa 1 – mitä tekisit?

Olemme ehkä varutuneet moniin ongelmiin, mutta usein varaudumme niihin asioihin, joihin uskomme. Tämän mahdollisuuden varjopuolena on se, että omista oletuksistamme lähtien emme välttämättä tule miettineeksi kaikkia vaihtoehtoja.

Varautujien Skenaarioharjoitukset vastaavat juuri tähän. Blogissa tullaan lähitulevaisuudessa julkaisemaan 25-osaisen blogisarja, jossa kuvataan 25 erilaista skenaariota.

Skenaariot ovat kestoltaan 1-5 blogipostausta, jotka ilmestyvät eri aikoihin. Skenaario pyrkii kertomaan ajallisesti tapahtumien etenemistä. Lukiessasi postauksia, voit mahdollisesti hymähdellä tai miettiä ja kommentoida, miten toimisit skenaarion tilanteessa niillä tiedoilla, joita sinulla on käytettävissäsi. Myöhemmin, kun tilanne etenee, voit miettiä, osuitko oikeaan.

Skenaarioharjoitus 1, osa 1: Suomen tietotoimiston uutisia...

"Suomen tietotoimiston uutisia..

Venäjä on katkaissut diplomaattisuhteet Suomeen osana vastalausettaan maan voimankäytölle venäläistaustaisia turvapaikanhakijoita vastaan. Suomen rajaviranomaiset ovat käyttäneet rajavyöhykkeellä maahanpääsyä vaatineita väkijoukkoja vastaan kyynelkaasua ja kumiluoteja. Suomi on ollut tänä vuonna ennätysmäisen turvapaikkavaelluksen kohteena kaikista ympäröivistä maista. Pääministeri Soinin tiukka politiikka on saanut laajasti kannatusta Suomessa sen jälkeen, kun viime vuosikymmenen epäonnistunut pakolaispolitiikka aiheutti pääkaupunkiseudulle tuhoisan rikollisallon.

Venäjän presidentti Lena Kulgovan mukaan Suomen toimenpiteet ovat rikos ihmiskuntaa vastaan. Pääministeri Vladimir Putinin linjan kannattajana tunnettu Kulgova kertoo Venäjän käyttävän kaikkia mahdollisia toimenpiteitä kansalaistensa suojelemiseksi. Puolustusministeri Niinistön mukaan Suomen tulee varautua mahdollisiin voimankäyttöön. Sosiaalisessa mediassa liikkuvien huhujen mukaan ympäri Suomea esiintyneet laajat sähkökatkot, Kemin vesivoimalan räjähdysonnettomuus ja ulkoministeri Antero Vuorion auto-onnettomuus ovat tarkoituksellista sabotaasia. Hallituksen mukaan syytä paniikkiin ei ole vaan kaikki tapaukset tutkitaan tarkasti. Tutkinnan tukemiseksi Puolustusvoimat aikoo kutsua palvelukseen valikoituja tukijoukkoja myös reservistä.

Ruotsin pääministeri Ma..sshshssssshshssssss....."