Skenaarioharjoitus 1, osa 2

Olemme ehkä varautuneet moniin ongelmiin, mutta usein varaudumme niihin asioihin, joihin uskomme. Tämän mahdollisuuden varjopuolena on se, että omista oletuksistamme lähtien emme välttämättä tule miettineeksi kaikkia vaihtoehtoja.

Varautujien Skenaarioharjoitukset vastaavat juuri tähän. Blogissa tullaan lähitulevaisuudessa julkaisemaan 25-osaisen blogisarja, jossa kuvataan 25 erilaista skenaariota.

Skenaariot ovat kestoltaan 1-5 blogipostausta, jotka ilmestyvät eri aikoihin. Skenaario pyrkii kertomaan ajallisesti tapahtumien etenemistä. Lukiessasi postauksia, voit mahdollisesti hymähdellä tai miettiä ja kommentoida, miten toimisit skenaarion tilanteessa niillä tiedoilla, joita sinulla on käytettävissäsi. Myöhemmin, kun tilanne etenee, voit miettiä, osuitko oikeaan.

-----------

Skenaarioharjoitus 1, osa 2 – Hirtelän pitkä päivä

Pääministerin kansliapäällikkö Pekka Hirtelän vastuualueeseen kuuluu paljon asioita. Tiedottaminen ei kuulu niihin, mutta nyt käsillä onkin poikkeustilanne.

Kriisi.

Hirtelä miettii mielessään, mitä talvisotaa edeltänyt valtiojohto oli miettinyt mielessään kun Venäjän karhu oli nostanut kämmentään. Yhtä aikaa ajatuksissa ristesivät myös Suomen presidenttinä kaksi kautta istuneen Sauli Niinistön osuva toteamus siitä, että kasakka ottaa sen mikä ei ole tiukasti kiinni.

Niinistön lausunto sopi tilanteeseen kuin nokka kanalle, vaikka se oli lausuttu liki 40 vuotta ennen sopivaa hetkeä. Maailmaa 2020-luvulla vavisuttanut pakolaiskriisi osui Suomeen kovaa, vaikkakin viiveellä. Euroopan Unionia miellyttääkseen Suomi oli päätynyt ottamaan vastaan tuntuvasti turvapaikanhakijoita. Valitettavasti tulijoiden integraatio yhteiskuntaan epäonnistui surkeasti: ensimmäinen kalifaatti perustettiin Itä-Helsinkiin vain kolme vuotta pakolaistulvan jälkeen. Kaoottisen tilanteen haltuunotto vaati lopulta satojen poliisien hengen.

Tapahtumasta yritettiin oppia. Komiteat laativat strategioita, asiantuntijat pitivät koulutuksia valtionjohdolle, virkamiehille ja viranomaisille. Mikään ei kuitenkaan voinut valmistaa nykytilanteeseen: vaikka uusi pakolaisaalto Afrikasta on raivonnut jo vuosia, Venäjältä tulijat ovat alusta asti olleet muskeleitaan vuosikymmeniä paisuttaneen turvallisuuspalvelun projekti.

Federalnaja služba bezopasnosti, Venäjän federaation turvallisuusapalvelu, FSB, rakkaalla vihollisella on monta nimeä. Jokainen voi valita kutsumanimen mielensä mukaan, mutta se tiedetään mitä organisaation agentit ovat viimeksi kuluneen vuoden ajan harjoitelleet: näytelmää, jolla Venäjä saa kansalaistensa turvaamisesta tekosyyn vihamieliselle sotilaalliselle toiminnalle Suomen rajojen sisäpuolella. Mainilan laukaukset 2040-luvulla, siis.

Kenties Suomi oli nyt hajaantuneempi kuin aikaisemin, Hirtelä mietti, tai ehkä Puolustusvoimien supistukset ovat tehneet maasta houkuttelevan valtauskohteen. Ehkäpä syynä onkin suuren maan ulkopolitiikka, eikä Venäjä jätä käyttämättä mahdollisuutta siirtää Naton vastaista turvavallia Suomen verran länteen, kansliapäällikkö arvelee.

Toimistoaikaa pidetään normina, mutta kansliapäälliköltä sen on riistänyt mannekiinipoliitikko Siperian Tobolskista. Syntymäpaikka oli jäänyt mieleen jo pääministerin ja tiedustelulaitoksen kanssa pidetystä palaverista vuosi sitten.

– Kulgova on nukkehallitsija, oli tiedustelu-upseeri todennut palaverissa. ”Vanha vakooja vetelee naruja taustalla, mutta todennäköisesti vetelyn voi huoletta käsittää myös kaksimielisellä tavalla”, Hirtelä muistelee kuulemaansa.

Suomella on pitkät perinteet diplomatiasta. Venäjän uhkaa on välillä vähätelty, välillä ylikorostettu. Puolustusvoimien kenraalikunnassa uhkan on aina odotettu tulevan idästä. 

Kyllä upseerit tietävät.

Kolgovan valinnan myötä Venäjän ulkopolitiikka muuttui radikaalisti. Vaikka vaalitarkkailijat kritisoivat koko valintaa näytelmäksi, ulkopoliittinen linja vaihtui kuin hallitsija Venäjän politiikassa olisi oikeastikin vaihtunut. Siellä se taustalla kuitenkin vaikutti, 95-vuotias kokenut vanha kettu, Venäjän federaation pitkäaikaisin presidentti, moninkertainen pääministeri, epävirallinen tsaari, suurvaltapolitiikan nestori.

Itsenäinen valtio voi jatkaa diplomatiaa mahdollisimman pitkään, mutta tietyssä pisteessä politiikkaa on jatkettava toisin keinoin. Sunzin opit ovat ehkä vanhoja, mutta toimivia.

Nyt oli se piste.

Hirtelä oli juuri soittanut hereille hallituksen ministereitä ja tärkeimpiä virkamiehiä, kuten ministeriön tiedottajat. Viime yönä Suomen ilmatilaa oli Hankoniemen itäpuolella loukannut tunnistamaton ilma-alus. Tunnistuslennon myötä selvisi, että kyseessä oli slaavitoverien raskasta aseistusta: Yhdysvaltojen AC-130-ilmaherruuslavetista inspiraationsa saanut TU-260 ”Gunman”. Saattajinaan sillä oli parvi Venäläisiä häivehävittäjiä. Isosta kuljetuskoneesta muokattuun lavettiin mahtuu aseistusta kokonaisen kaupungin tuhoamiseen.

Tunnistuskoneena toiminut F-35-hävittäjä oli lähetetty provokaatiota välttäen tunnistuslennolle yksin. Vaikka suomalaispilotit ovat tottuneet taisteluun alivoimaisina, F-35 ei ole parhaimmillaan kaartotaistelussa. Pilotille pitäisi myöntää Mannerheim-risti, Hirtelä mietti.

Elokuun kahdeskymmenes päivä, sorsarjahdin aloitus. Kello 04:05.   Lentoraporttiin kirjatun ensimmäisen vihollisen ohjuslukituksen jälkeen konattu ohjannut kokenut majuri sai pudotettua kaksi viholliskonetta ja mikä tärkeintä, todennäköisesti Upinniemen laivastotukikohtaa yllätysmomentin voimin tuhoamaan lähetetyn Gunmanin.

Kitkerää automaattikahvia loikkaa pahvikupista Hirtelän solmiolle. Käheän kirouksen säestämänä kokenut virkamies tekee minkä pystyy, mutta ymmärtää ynnäilemättä tahran ilmestyvän pahaan aikaan: tänään on edessä pitkä päivä. Työn alle on saatava pikaisesti paperityöt poikkeustilalakia ja liikennekannallepanoa varten. Kaiken päätteeksi pitäisi pääministerin ja hallituksen kanssa linjata, miten asiasta tiedotetaan.

Helvetinmoinen homma, Hirtelä miettii. Suojelupoliisi on todennäköisesti herättänyt jo suurimman osan ministereistä, joita ollaan tällä hetkellä viemässä salaiseen väistökohteeseen. Kyseessä on standardi turvatoimi, mutta siitäkin on parempi vaieta. Mikäli suuri yleisö käsittää että Helsinki ei ole turvallinen paikka, tuloksena olisi vain paniikki.

"Perkeleen perkele", Hirtelä säestää tyhjässä toimistossaan. Hirtelän 22-vuotias poika Sami on rajajoukoissa palvellessaan kutsuttu salaisiin kertausharjoituksiin jo kaksi kuukautta sitten. 

Näyttää siltä, että harjoittelun aika päättyy pian.