Luku 6: Leipä on kaiken pää

Sininen valo välkkyi autotallin ikkunoissa, heijastuen Sepon kasvoille strobomaisena sarjana. Pihalle ajoi musta Mercedes-Benz Vito, jonka katolla vilkkuivat hälytysvalot. Kyljessä luki valkoisella heijastinteipillä: POLIISI.

Seppo seisoi "Kylmän pisteen" eli kotinsa eteisessä ja katsoi valvontakameran näyttöä.

"He tulivat," Aino sanoi helpottuneena. "Luojan kiitos."

Seppo ei vastannut heti. Hän zoomasi kamerakuvaa. Autosta astui ulos neljä miestä. Heillä oli yllään raskaat suojaliivit, vihreät haalarit ja kypärät. Rinnassa luki KRP. Varusteet näyttivät aidoilta: Heckler & Koch MP5 -konepistoolit, reisikotelot, radiolaitteet.

Ei turkkilaisia kloonikivääreitä. Mutta jokin mätti.

Seppo oli työskennellyt KRP:n valmiusyksikön, Karhu-ryhmän, kanssa vuosia sitten. Hän tunsi heidän tapansa liikkua. Karhun miehet liikkuivat kuin virtaava vesi – sulavasti, tarkasti, minimoiden turhat liikkeet. Nämä miehet liikkuivat kulmikkaasti. He olivat aggressiivisia, jäykkiä. Heidän piipunsuunsa pyyhkivät pihaa tavalla, joka kertoi hermostuneisuudesta, ei rutiinista.

Ja sitten oli yksityiskohta, jonka vain Seppo huomaisi: Ryhmän johtaja piti sormeaan liipaisinkaaren sisällä, vaikka maalia ei ollut näkyvissä. Suomalainen poliisi koulutetaan pitämään sormi suorana, kunnes päätös ampumisesta on tehty.

"Aino," Seppo sanoi hiljaa, mutta äänessä oli terästä. "Kuuntele tarkkaan. Ne eivät ole poliiseja."

Aino kalpeni. "Mitä? Mutta autossa lukee..."

"Autossa voi lukea mitä vain. Jos minä avaan tulen nyt, me kuolemme molemmat, ja salkku päätyy heille. Me olemme umpikujassa." Seppo teki salamannopean päätöksen. "Minä näyttelen tyhmää. Sinä tulet heidän mukaansa. Älä vastustele. Minä haen sinut takaisin, lupaan sen."

Ennen kuin Aino ehti vastata, Seppo avasi ulko-oven ja astui kuistille, nostaen kätensä antautumisen merkiksi ilmaan. Hänen olemuksensa muuttui hetkessä: ryhti lysähti kasaan, ilme muuttui pelokkaaksi ja hämmentyneeksi.

"Älkää ampuko! Olen vain kuljettaja!" Seppo huusi.

Ryhmänjohtaja, kypäräpäinen mies, osoitti Seppoa aseellaan. "Kädet pään päälle! Missä kohde?"

"Sisällä. Hän on sisällä. Olen pahoillani, herra konstaapeli, minua pelottaa nämä sähkökatkot," Seppo änkytti.

Ryhmänjohtaja viittoi kaksi miestä sisään. He toivat Ainon ulos. Professori puristi "Mustaa salkkua" rintaansa vasten rystyset valkoisina. Hän katsoi Seppoa, ja hänen silmissään oli kauhua, mutta hän pysyi hiljaa.

"Laukku meille," johtaja sanoi, ojentaen kätensä.

"Totta kai, totta kai," Seppo sanoi ja nyökkäsi Ainoalle. Aino ojensi salkun.

Johtaja laski aseen piippua hieman. Hän näytti tyytyväiseltä. Operaatio oli sujunut ilman laukaustakaan. "Hyvä. Pysykää täällä. Toinen partio tulee hakemaan teidät kuulusteluun myöhemmin."

Se oli valhe. Kukaan ei tulisi. He jättäisivät Sepon henkiin vain siksi, etteivät halunneet melua asuinalueella, ja koska pitivät häntä harmittomana siviilinä.

Seppo astui askeleen lähemmäs johtajaa, ikään kuin anoakseen armoa. "Herra poliisi, ennen kuin lähdette... tilanne on sekava. Ruokakaupat ovat kiinni." Seppo katsoi miestä silmiin ja hymyili hermostuneesti. "Tiedättehän vanhan sanonnan: Leipä on kaiken pää."

Lause oli kömpelö suomeksi. Se oli suora käännös venäläisestä sananlaskusta Hleb vsemu golova (Хлеб всему голова). Suomalainen ei sanoisi niin. Suomalainen sanoisi "Ruisleipä pitää miehen tiellä" tai ihmettelisi outoa sanavalintaa.

Mutta "KRP:n" ryhmänjohtaja ei ihmetellyt. Hänen silmissään, visiirin takana, välähti tunnistaminen. Hän nyökkäsi vaistomaisesti, hyväksyen viisauden. "Niin. Pysy sisällä."

Seppo tiesi. Varmistus saatu.

Miehet kääntyivät kohti autoa. He työnsivät Ainon takapenkille. Johtaja meni kuskin paikalle.

"Odottakaa, ovi jäi raolleen!" Seppo huusi ja ryntäsi pakettiauton takaovelle. Lähin "poliisi" tönäisi hänet syrjään. "Painu helvettiin siitä!"

Mutta se riitti. Tönäisyn voimasta horjahtaessaan Seppo oli laskenut kätensä takapuskurin alle. Hänen kämmenessään ollut kolikon kokoinen AirTag – josta hän oli poistanut kaiuttimen, jotta se ei piippaisi – tarttui magneettiteipillä auton runkoon.

Mersun ovet pamahtivat kiinni. Auto kääntyi soralla ja kiihdytti tielle, siniset valot yhä vilkkuen.

Kun perävalot katosivat mutkan taakse, Sepon lysähtänyt ryhti suoristui. Pelokas ilme katosi. Hänen kasvonsa muuttuivat kivikasvoiksi.

Hän käveli autotalliin, mutta ei mennyt asekaapille. Hän meni tallin perälle, missä peitteen alla oli jotain muuta kuin "Järvi-Suomen Kiinteistöhuollon" harmaa Hilux.

Seppo repäisi peitteen pois.

Alla oli mattamusta Land Rover Defender. Vanha malli, ei uusi elektroninen lelu. Siihen oli asennettu karjapuskuri, vinssi ja pohjapanssarit. Konepellin alla ei ollut vakio moottori, vaan viritetty turbodiesel, joka oli optimoitu vääntämään kuin hinaaja ja kiihtymään kuin urheiluauto.

"Nyt loppui leikkiminen," Seppo sanoi ääneen.

Hän avasi Defenderin takaoven ja alkoi latoa varusteita kyytiin.

Varustautuminen: Raskas sarja

Grey Man -aika oli ohi. Nyt hän oli Direct Action -moodissa.

1. Suoja: Seppo puki ylleen raskaat Crye Precisionin taisteluliivit. Etu- ja takalevyinä olivat NIJ IV -tason keraamiset levyt, jotka pysäyttäisivät panssariluodin. Kyljissä oli pehmeät suojat. Pähän hän veti Ops-Coren ballistisen kypärän, johon oli kiinnitetty aktiivikuulosuojaimet ja pimeänäkölaitteen "mount".

2. Pääase: BCM MCMR kaivettiin ulos tennismailalaukusta. Seppo ruuvasi siihen takaisin SOCOM-sarjan äänenvaimentimen. Hän vaihtoi punapistetähtäimen taakse suurentavan 3x-moduulin. Jos hän joutuisi ampumaan auton läpi tai pitemmälle matkalle, hän tarvitsisi tarkkuutta. Hän teippasi kaksi lipasta yhteen "viidakkotyyliin" nopeaa vaihtoa varten.

3. Erikoisvälineet: Hän otti mukaan flashbang-kranaatteja (siviilimarkkinoilta hankittuja, mutta tehostettuja) ja savuheitteitä. Jos hän joutuisi hyökkäämään ylivoimaa vastaan, hänen pitäisi sokaista heidät.

4. Teknologia: Hän kiinnitti iPhone-puhelimensa kojelaudan telineeseen. Näytöllä näkyi kartta. Pieni sininen piste liikkui valtatiellä kohti itää, kohti Porvoota.

Seppo hyppäsi Defenderin rattiin. Hän käänsi virta-avainta. Vanha diesel ärähti käyntiin vihaisella murinalla.

Hän painoi autotallin oven avausnappia. Ovi nousi hitaasti, paljastaen pimenevän illan.

Seppo tarkisti kartan uudelleen. Sininen piste liikkui tasaisesti 120 km/h vauhtia. He luulivat olevansa turvassa. He luulivat jättäneensä taakseen pelokkaan talonmiehen.

"Hleb vsemu golova," Seppo mutisi ja kytki Defenderin ajovalot pois päältä. Hän ajaisi pimeänä, pimeänäkölaitteen varassa, kunnes olisi iskuetäisyydellä.

"Mutta lyijy on hyvä lisuke."

Hän polkaisi kaasun pohjaan. Defender syöksyi yöhön. Arpa on heitetty ja takaa-ajo alkanut.