Skenaarioharjoitus 3: Luku 3 - Harmaa mies

Seppo laski puhelimen pöydälle. Näyttö pimeni, ja samalla Sepon maailma jakautui kahtia: entiseen elämään ja nykyhetkeen. Adrenaliini ei ryöpsähtänyt, se virtasi hitaasti ja viileästi, terävöittäen aistit. Hän oli harjoitellut tätä mielessään satoja kertoja, mutta simulaatio on aina eri asia kuin todellisuus.

Tilanneanalyysi

Seppo seisoi "tilannehuoneessaan" ja tuijotti seinällä olevaa Uudenmaan karttaa. Hän pakotti itsensä tekemään nopean OODA-kierroksen (Observe, Orient, Decide, Act).

Havainto: Sähköverkko alhaalla. Ilmatilassa viholliskoneita. Hallitus on siirretty (Hirtelän viesti). Kansa on vielä epätietoinen, mutta paniikki alkaa tunnin sisällä, kun GSM-verkot ruuhkautuvat tai kaatuvat.

Orientointi: Suomi on harmaassa vaiheessa. Sota ei ole virallisesti alkanut (ei sodanjulistusta), mutta kineettinen toiminta on käynnissä. Viranomaiset ovat sidottuja omiin protokolliinsa. Seppo on ”vapaa radikaali”, itsenäinen toimija, jonka tehtävä on tukea valtiojohtoa ohi byrokratian.

Päätös: Ei univormua. Ei avointa voimannäyttöä. Liikkuminen vaatii Grey Man -statusta. Hänen täytyy näyttää tavalliselta keski-ikäiseltä mieheltä, joka on matkalla mökille tai kotiin, ei erikoisjoukkojen sotilaalta. Jos hänet pysäytetään (oli kyseessä poliisi tai vihollisen soluttautuja), hän ei saa herättää huomiota.

Toiminta: Varustautuminen, tiedonhaku, siirtyminen.

Varustautuminen: Näkymätön sotilas

Seppo palasi autotallin asekaapille. Hän sivuutti raskaat taisteluliivit ja M05-maastopuvut. Ne huusivat "ammu minut ensin".

Hän puki ylleen tummanharmaat, teknisestä kankaasta tehdyt reisitaskuhousut (Fjällräven, ei taktinen brändi), merinovillapaidan ja sen päälle väljän, ruudullisen flanellipaidan. Jalkaan vaelluskengät.

Suojavarustus: Flanellipaidan alle hän puki ohuen, pehmeän suojaliivin (NIJ IIIA). Se pysäyttäisi pistoolikaliiperin luodit ja sirpaleet, mutta ei näkynyt päällepäin. Raskaampi levynkantolaite (Plate Carrier) keraamisine levyineen meni varustekassiin.

Aseistus (Piilotettu):

Vyöllä: Glock 17 Gen 5. Ase oli IWB-kotelossa (Inside the Waistband) housujen kauluksen sisäpuolella, oikealla lantiolla. Paidman helma peitti sen täydellisesti. Kaksi varalipasta vasemmassa taskussa.

Laukussa: Seppo otti hyllyltä Wilsonin tennismailalaukun. Se oli täydellinen hämäys. Sisään ei kuitenkaan mennyt maila, vaan BCM MCMR 11.5" -kivääri. Se oli AR-15 -pohjainen, lyhytpiippuinen ja kevyt. Hän taittoi aseen perän ja irrotti äänenvaimentimen, jolloin ase mahtui laukkuun. Mukana oli neljä 30 patruunan lipasta ja kompakti Aimpoint T-2 -punapistetähtäin. "Kukaan ei pelkää tennispelaajaa," Seppo mutisi sulkiessaan vetoketjun.

Muu varustus:

IFAK (Ensiapupakkaus): Kiristysside (CAT) nilkassa sukan alla, toinen reisitaskussa.

Viestivälineet: Kaksi puhelinta. Oma älypuhelin (suljettu Faraday-pussiin jäljityksen estämiseksi) ja vanha "tyhmä" Nokia, jossa oli prepaid-kortti. Lisäksi kryptattu käsiradio (Hytera), joka oli ohjelmoitu viranomaisverkosta erilliseen, Hirtelän kanssa sovittuun taajuushyppelyverkkoon.

Käteinen: 2000 euroa pieninä seteleinä. Kun kortit eivät toimi, käteinen on kuningas.

Ajoneuvo: Harmaa työjuhta

Seppo avasi autotallin nosto-oven manuaalisesti kettingistä vetämällä. Auringonvalo tulvi sisään ja osui Toyota Hiluxiin.

Se ei ollut musta, korotettu "taktinen" hirviö. Se oli vuoden 2015 malli, väriltään tylsän hopeanharmaa. Kyljessä oli haalistunut tarra: ”Järvi-Suomen Kiinteistöhuolto Oy”. Sepon pöytälaatikkofirma. Lavalla oli pressun alla työkalupakkeja, tikkaat ja muovisia saaveja.

Tämä auto pääsisi läpi tiesuluista, joissa armeijan ajoneuvot tai luksusmaasturit pysäytettäisiin.

Seppo heitti tennismailalaukun apukuljettajan jalkatilaan ja raskaamman varustekassin (jossa oli luotilevyt, kypärä, kaasunaamari ja sissimuonaa) takapenkille, "likaisten" haalareiden alle.

Hän tarkisti polttoaineen. Tankki täysi. Kaksi 20 litran jerrykannua lavan työkalulaatikossa.

Tehtävänanto: Kuollut brevlåda

Hirtelän viesti "Oispa kaljaa" oli vain herätys. Se ei kertonut mitä piti tehdä, vain että piti toimia. He olivat sopineet protokollan vuosia sitten, kun Venäjä valtasi Krimin.

Digitaalinen viestintä oli riski. Signalia saatettiin kuunnella, GSM-verkkoja kolmioida. Siksi he käyttivät menetelmää, joka oli vanhanaikainen mutta murtamaton: Dead Drop eli kuollut postilaatikko.

Sepolla ei ollut tarvetta tavata Hirtelää kasvoista kasvoihin – se olisi turvallisuusriski molemmille. Hirtelä oli Suomen halutuin mies, ja Seppo oli hänen salainen vakuutuksensa.

Kohde oli määritelty etukäteen koodilla "Sininen kolmio".

Se tarkoitti tiettyä sähkömuuntamoa Tuusulan ja Vantaan rajalla, lähellä Ruotsinkylän tutkimusmetsää. Se oli syrjässä, mutta sinne pääsi autolla. Muuntamon takana, maakaapelin suojaputkessa, oli valehteleva kivi. Ontto tekokivi, jonka sisällä oli vedenpitävä kapseli.

Siirtyminen

Seppo peruutti Hiluxin ulos. Hän ei kaahannut. Hän ajoi rajoitusten mukaan. Tiellä liikkui autoja, mutta liikenne oli vielä sujuvaa. Ihmiset ajoivat hieman normaalia varovaisemmin, kuin aistien ilmassa olevan jännitteen.

Radiossa Ylen kanavat olivat mykkiä, mutta paikallisradio Nova soitti mainoksia. Heillä oli oma varavoima, tai he eivät vielä tienneet, että maailma oli loppumassa.

Saapuessaan Ruotsinkylään Seppo ajoi muuntamon ohi pysähtymättä. Hän skannasi ympäristön. Ei muita autoja. Ei droneja ilmassa. Metsänreunassa koiranulkoiluttaja, mutta hän katsoi puhelintaan.

Seppo käänsi auton metsätien liittymässä ja palasi. Hän pysäytti auton, nousi ulos "tarkistamaan kuormaa", ja samalla liikkeellä hän käveli muuntamon taakse.

Hän kyykistyi, siirsi sammaleista kiveä ja ruuvasi sen pohjan auki. Käteen putosi pieni, teollisuustason USB-tikku.

Hän laittoi kiven takaisin, käveli autolle ja lukitsi ovet.

Kryptauksen purku

Hiluxin ohjaamossa Seppo kaivoi hansikaslokerosta vanhan, paksun Panasonic Toughbook -kannettavan. Se oli "air-gapped" – siinä ei ollut verkkokorttia, bluetoothia tai wifiä päällä.

Hän työnsi tikun koneeseen. Ruudulle aukesi salasanakenttä.

Salasana ei ollut kirjoitettu mihinkään. Se oli numerosarja, joka perustui Sepon ensimmäisen rynnäkkökiväärin sarjanumeroon ja Hirtelän edesmenneen vaimon syntymäpäivään. Seppo naputteli luvut.

Tiedosto aukesi. Se oli yksinkertainen tekstitiedosto.

OPERATIIVINEN KÄSKY: KULLERVO
PÄIVÄMÄÄRÄ: 20.08.
STATUS: PUNAINEN


TILANNE: Valtioneuvosto evakuoitu luolaan X.
Pääministeri turvassa.
Presidentti johtaa puolustusta.

UHKA:
Sisäpiirin tieto: FSB:n "Zaslon"-yksikkö on aktivoitu Helsingissä.
Heidän kohteensa ei ole hallitus, vaan Tieto.
He etsivät "Mustaa Salkkua".
Salkku sisältää Suomen puolustuksen erittäin salaista tietoa.
Jos he saavat sen, kykymme heikkenee.


TEHTÄVÄ:
Salkku on tällä hetkellä siviilihenkilöllä - syy toissijainen
Henkilö: Professori Aino Määttä.
Sijainti: Viimeisin havainto Nuuksion hotelli, Espoo.
Hän ei tiedä kantavansa salkkua (naamioitu tietokoneeksi).
Hänen henkivartijansa on eliminoitu 30 min sitten (hiljainen hälytys).


TOIMINTA:
1. Etsi Aino Määttä.
2. Turvaa salkku ja henkilö.
3. Vie heidät "Kylmään pisteeseen" (Sinun kotiisi/talliisi).
4. Odota noutoa.


VAROITUS:
Vihollinen on pukeutunut KRP:n valmiusyksikön varusteisiin.
Älä luota viranomaisiin Espoon sektorilla.

ONNEA.
- P.

Seppo veti tikun irti ja murskasi sen saappaansa korolla auton lattiamattoa vasten.

"Nuuksio," Seppo sanoi ääneen. "Ja valepoliiseja."

Hän katsoi viereisellä penkillä olevaa tennismailalaukkua. Harmaa vaihe oli ohi. Nyt alettaisiin pelata kovilla.

Hän käynnisti Hiluxin, kytki vedon päälle ja kasvatti kierroksia Hiluxin luottevana pidetyssä D4D-moottorissa. Radiossa alkoi juuri soida Maamme-laulu, mutta se katkesi rätinään. Sitten kuului hätätiedotteen sireeniääni.

Kriisi oli virallisesti tullut radioaalloille.